Helou. Tässä tulee toinenkin osanen heti perään. Ei kenties kovin pitkä, mutta kuitenkin. Tämän osan kirjoitan Nickin näkökulmasta, kun en muutakaan keksinyt ja siis en vielä ole päättänyt perijää, vaikka kaksi vahvaa ehdokasta mulla jo onkin.

Hei, minä olen Nick ja kyllä en ole täysin ihminen, vaikka siltä ehkä näytänkin. Hassua kyllä kukaan ei ole vielä piikitellyt minua ihoni värin takia, mutta ehkä siksi, koska olen aina osannut pitää puoleni, joskaan en koskaan ole etsimällä etsinyt tappelua. No niin asiaan, eli minä kerron nyt meidän yliopistoajoistamme, älkää vain kertoko kaikkea isälle ja äidille, he saavat muuten hepulin.

Siinä me sitten olimme, matkalaukkuinemme ja tavaroinemme uudessa paikassa, jossa emme tunteneet ketään. Marssimme meille osoitettuun asuntolaan ja varasimme itsellemme huoneet ennen kuin muut uudet opiskelijat ehtivät sitä tehdä. Kun viimein olimme saaneet tavaramme paikoilleen huoneiimme, päätimme ottaa yhteiskuvan meistä kaikista, sillä halusimme, että meillä olisi edes jotain muistoja tästä paikasta. Joskin täytyy sanoa, etten pahemmin tuntenut viihtyväni asuntolassa, jossa tuntui olevan vilksettä aamusta iltaa. Osa opiskelijoista, kun tuntui mieluummin keskittyvän juhlimiseen opiskelun sijasta.

Kuvassa järjestyksessä vasemmalta oikealle Jade, Nina, Juliet, Nick ja Jonathan.

Tähän väliin pieni tietoisku.

Jade; Tietotavoite, lisätavoite perhe. Horoskooppi Skorpioni 5-5-9-5-1. Mieltymyksinä Looginen ja teknisesti lahjakas, inhokkina zombiet. Elämän toiveena hänellä olisi päästä Ahdin airueeksi.

Juliet, myöskin tietotavoita, lisätavoitteenaan perhe. Horoskooppi Skorpioni 5-5-9-5-1. Mieltymyksinä looginen ja taiteellisuus, inhokkina zombiet. Hänen elämäntoiveenaan on päästä kaupunginsuunnitteljian ammattiin.

Nick, myös tietotavoite ja lisätavoitteena perhe. Horoskooppi Oinas 10-10-4-4-7. Mieltymykset Loogisuus ja hyvä kokki, inhokkina zombiet. Elämäntoiveena salaisen palvelun johtaja.

Jonathan ja Nina eivät suostuneet antamaan omia tietojaan tähän (lue kirjoittaja unohti ottaa ne ylös. :D)

No niin ja takaisin aiheeseen. Viimein me kotiuduimme niin hyvin kuin vilkkaaseen asuntolaan vaan voi kotiutua. Hulinaa toki riitti ja me tapasimme uusia tyyppejä, joista ainakin osa oli ihan mukavia. Osa taas ei, ainakaan en voi sanoa, että alueella liikkuvat maskotit olisivat erityisen mukavia. Nimittäin jos samalle alueelle eksyy laama ja lehmämaskotti on seurauksena tappelu, kuten saimme muutaman päivän sisällä todistaa.

Yritimme vielä jonkin aikaa asua asuntolassa, mutta tuntui mahdottomalta opiskella, kun joukkueiden maskotit ja cheerleaderit pyörivät asuntolalla ja välillä kävi joku kumma kaveri pyörähtämässä ilkosillaan. Ilmeisesti lyönyt kavereidensa kanssa vetoa, että uskaltaa sen tehdä. Viimein päätimme, että muutamme mieluummin vaikka yhteiseen soluasuntoon tai vastaavaan, kunhan siellä vain saisi olla rauhassa.

Niinpä sitten pakkasimme kapsäkkimme ja tavaramme ja pian huomasimme olevamme pienellä tontilla, jossa ainakin toistaiseksi vaikutti olevan rauhallista. Pieni talo ja oma rauha oli se mitä halusimme ja jonka tunnuimme saavan. Me siis siirryimme sisälle ja tuntui kuin olisi tullut kotiin. Tosin makuuhuoneet olivat hieman ahtaat, mutta se oli pieni hinta rauhallisuudesta.

Nautimme vapaudestamme, vaikka meillä olikin sitten enemmän velvollisuuksia, kuten ruuanlaittoa ja siivoamista, mutta se ei haitannut. Päätimme pistää jalalla koreasti, kun Jonathan alkoi soittaa pianoa ja varsin svengaavia säveliä hän osasikin taikoa tuosta vanhasta pölyisestä instrumentista.

Opiskelu sujui huomattavasti paremmin, kun saimme hieman omaa rauhaa ja paikalle ei pölähtänyt viuhahtajia, cheerleadereita tai maskotteja häiriköimään. Itse sen sijaan satuin törmäämään hyvin kauniiseen naiseen. Halusin palavasti tietää kuka hän oli ja viimein pitkän jahkailun jälkeen minä rohkaistuin ja tarjosin kahvit kirjaston kahvilassa. Me juttelimme ja juttua näytti riittävän. Sain selville hänen nimensä ja me vaihdoimme puhelinnumeroitamme.

Me aloimme tapailemaan yhä enemmän ja enemmän, kunnes viimein kutsuin hänet kylään meidän opiskelija-asuntoomme. Tiesin, ettemme saisi täysin rauhassa olla, mutta luotin siihen, että sisatukseni osaisivat olla sen verran hienovaraisia, etteivät häiritsisi meitä.

Niin siinä sitten kävi, että minä sain ensimmäisen suudelmani ja se oli melkoinen suudelma se. Tuntui kuin olisin noussut pilviin asti ja halusin suudella Mirjamia uudelleen, maistaa hänen huuliensa mansikkaisen maun. Rakastuminen voikin olla näin ihanaa.

Viimein me päädyimme talon toisella puolella olevalle poreammeelle kuhertelemaan ja meillä oli oikein mukavaa. Me emme nähneet kuin toisemme. Tai siltä se ainakin tuntui.

Meidän kuhetelumme vain meni aika kiihkeäksi. Hei, Jonathan, enkö minä sanonut, että painu jo sen kameran kanssa hiiteen, me haluamme olla kahden!

Jonathan! Sinä kiusankappale! Otit sittenkin kuvan. Odotas kun saan sinut hyppysiini!  Krhm.. Niin Mirjamilla ja minulla meni aika lujaa.

Mirjami jäi yöksi ja me siirryimme yläkertaan, jossa oli eräässä huoneessa tuplasänky, varmaankin edellisiltä jäänyt. No me nukuimme yön kahdestaan ja nautimme olostamme. Aamulla, ennen aamiaiselle menoa, minä rohkaistuin ja kysyi yhden elämäni tärkeimmistä kysymyksistä ja sain myöntävän vastauksen. Myönnän, emme olleet järin hehkeän näköisiä, mutta se ei meitä haitannut.

Me siis olimme kihloissa. Kuten kerroin, meni myös Julietilla lujaa. Itse asiassa niin lujaa, että hänkin mennä pamautti kihloihin Göraninsa kanssa.

Toisin kuin me, Juliet oli vähän varomaton pelehtiessään Göranin kanssa ja ennen kuin hän huomasikaan, hän oli raskaana. Se ei ollut suunniteltua, vaan vahinko. Ensin hän oli vähän kauhuissaan asiasta, mutta rauhoittui sitten ja alkoi miettiä miten menetellä yliopiston suhteen, sillä häntä halutti yhä käydä se loppuun ja hän yrittikin muutamia kuukausia. Mutta kun vatsa tuli näkyviin ja muut tunnilla olijat vilkuilivat sitä turhankin kiinteästi, päätti hän lopettaa yliopiston kesken ja muuttaa takaisin kotiin Göranin kanssa.

Eivät vanhemmat ihan ilahtuneet, siitä että yliopisto jäi kesken, mutteivät he nyt sentään alkaneet raivoamaan, vaan olivat hyvin ymmärtäväisiä. Itse asiassa, isä taisi olla innoissaan jälkikasvusta, vaikkei sitä äidille sanonutkaan ääneen, tämä kun ei vielä ollut mielestään tarpeeksi  vanha mummoksi. Huolimatta tästä, Göran otettiin hyvin vastaan ja tämä halusi toki olla tuoreen vaimonsa tukena, kun tämä saisi jälkikasvua.

Minä ja loput kolme yritimme vielä vähän jatkaa, kunnes sattui ikävä onnettomuus lehmäkasvin kanssa. Jonathan nimittäin yritti ottaa sen herkullisen kakun näköisen käsiinsä, joka kasvin kielenpäässä roikkuu ja tuloshan oli selvä. Hän joutui kasvin hampaisiin, niin ettei hänestä jäänyt hiuskarvaakaan jäljelle.

Olimme murheellisia, sillä olimme menettäneet veljemme. Liian varhain hänen täytyi lähteä, vaikka hänellä olisi ollut elämä vielä edessään. Rakensimme pienen hautausmaantapaisen pihamaalle ja laitoimme koruttoman harmaan hautakiven sinne veljemme muistoksi.

Minä ja Jade emme enää jaksaneet olla yliopistolla, joten lopetimme molemmat kesken ja palasimme koteihimme. Yllätyin, sillä Jade oli löytänyt itselleen kumppanin, jonka kanssa hän meni myöhemmin naimisiin. Itse sain kuulla Mirjamilta myöhemmin, että hänkin oli raskaana. Palattuamme kotiin sain tietää, että myös Jade odotti esikoistaan.

Juliet ja Göran

Nick ja Mirjami

Niko ja Jade

Meillä oli monta juttutuokiota isän kanssa ja kuten sanoin, hän tuntui olevan kaikesta innoissaan.

Viimein Jade kuitenkin halusi muuttaa omilleen Nikonsa kanssa ja he lähtivät. Jäljelle jäimme vain minä ja Mirjami, sekä Juliet ja Göran. Aika näyttää, kumpi meistä jää pysyvästi puolisonsa kanssa asumaan kotitontille.

Tähän jälleen pieni tietoisku Nickin ja Julietin puolisoista

Göran on tietotavoitteinen, lisätavoitteena perhe. Horoskoopiltaan hän on Jousimies 2-3-9-7-4. Hänen mieltymyksiään ovat Löyhkä ja Silmälasit, inhokkina kunto. Hän on ammatiltaan Yleislääkäri, mutta elämäntoiveena olisi elävä legenda

Mirjami taas on Perhetavoitteinen ja lisätavoitteena on tieto. Hän on horoskoopoltaan Skorpioni 6-5-8-3-3. Hänen mieltymyksinään ovat loogisuus ja hyvä kokki, inhokkina zombiet (okei käytin sitä mielen muokkaus palloa, mut muuten on kyllä ihan pelin luoma simi, ei omaluomani, mä en nykyisin tee valmiskasvoisia). Hänen ammattinsa on julkkiskokki, mutta hänen elämäntoiveena on olla rikollisnero.

Katsotaan mitä seuraava osa tuo tullessaan. Siihen asti, näkymisiin. :)