Ensiksi, pahoittelut pitkästä päivitys välistä ja toiseksi myönnän olevani vähän laiska laittamaan näitä uusia osia tänne. Täytynee yrittää parantaa tapansa. Päivitystiheys on sitten jatkossakin yhtä hidasta, sillä olen viikonloppuja lukuunottamatta aina töissä ja kotiin palatessa ei oikein jaksa keskittyä mihinkään kovin kummoiseen. Mutta mennäämpäs sitten itse asiaan, eli James Stormin elämään. :)

 

Elämä asettui uomiinsa ja tutustuttuani vähän paremmin asukkaisiin huomasin, etteivät he nyt aivan täysin toivottomia tapauksia olleet. Vähän apua vain ja heistä saattaisi saada yhteiskunta kelpoisia simejä. Paitsi kenties Simonista. Omituiset tavat eivät minua haitanneet, mutta kylpyhuoneen kanssa tuntui olevan ongelmia, kun niitä oli yksi ja sen piti kelvata meille kaikille.

Tapahtuihan hyviäkin asioita, nimittäin itse kohtasin kauniin naisen, Neean. Tämä kävi vain satunnaisesti visiitillä ja joka kerta juttelimme hetken. Kerta kerralta tämä hetki piteni ja pian tunsin syvää kiintymystä Neeaa kohtaan. Hänkin tunsi ilmeisesti samoin, sillä jäi kovin mielellään kanssani rupattelemaan ja flirttailemaan. Tunsin itseni onnekkaaksi, etenkin kun minulla oli nyt töitä haluamaltani alalta ja tunsi jotain niin kaunista kuin Neea.

 

Kuukausien kuluessa suhteemme syveni entisestään, joten rohkenin varovaisesti ilmaista kiintymykseni ja sen että haluaisin seurustella, minkä tiedon Neea otti iloiten vastaan. Olin onnellinen, minulla oli nyt tyttöystävä, joka ei tuntunut paljoa hätkähtävän asukkaiden ulkonäöstä tai tempauksista, sillä oli itsekin varsin eloisa ja värikäs tapaus.

Me jopa vietimme onnistuneet treffit laitoksella, kun minulla ei ollut lupaa lähteä edes lähellä sijaitsevaan pieneen keskustaan hurvittelemaan, koska minun oli pidettävä hoidokkeja silmällä, etteivät nämä yrittäisi polttaa rakennusta maantasalle tai kuristaa toisiaan. No tein meille vähän herkuteltavaa ja me vietimme aikaamme minun pienessä huoneessani, jonne eivät muut, kuin minä ja Neea päässeet, mistä olin hyvin iloinen, sillä treffimme päättyivät hyvin intiimiin tilanteeseen vällyjen välissä. Tunsin, että tämän naisen kanssa halusin jakaa koko loppuelämäni, jahka joskus pääsisin pois tästä loukosta.

Kevään korvilla viimein rohkaistuin ottamaan seuraavan askeleen, josta eteepäin päätin edetä vasta, kun minulle suotaisiin lupa lähteä laitoksesta. Niinpä sitten erään kerran hänen ollessaan kylässä, minä laskeuduin polvilleen hänen eteensä ja kysyi yhden elämäni tärkeimmistä kysymyksistä. Minun onnekseni ja suunnattomaksi riemukseni hän vastasi myöntävästi. Sinä päivänä, eikä iltana ollut minua onnellisempaa simiä koko talossa.

Elämä jatkui iloineen ja suruineen. Neea kävi tämän tästä piipahtamassa ja minä yritin tasapainotella töiden ja hoidokkien hoitamisen välillä, mikä sujui varsin hyvin, kun miettii miten paljon se kumminkin vaatii. Mutta kaikki sujui hyvin, niin kauan kuin hoidokeilla riitti tekemistä. Käytin saamiani tuloja alueen paranteluun, sillä ajattelin sen edistävän hoidokkien parantumista. Ainakin Simon tuntui hivenen rauhoittuvan, samoin muut vaikuttivat tyytyväisiltä, muutamiin parannuksiin, joita tein.

En rajoittanut hullujen tekemisiä muuten, kuin estämällä heidän karkailunsa. Muuten he saivat olla pihalla tai sisällä milloin halusivat ja useimmiten he halusivat olla mitä kummallisimpiin aikoihin ulkona pallottelemassa.

Mutta kuten aina, myös takapakkeja tuli aina välillä. Mm Lucylla alkoi vointi jostain syystä mennä takapakkia ja hän alkoi äkkiä kuljeskella ympäriinsä lampun kupu päässään.

 

Päätin, että oli aika taas kerätä kaikki yhteen ja pitää pieni terapia hetki.

Keskustelimme sitten vapaasti kaikesta mahdollisesta ja se tuntui auttavan.

Huomasin myös, että hoidokkini olivat täysin kaikkiruokaisia, ainakin osa heistä, sillä jopa pilaantunut ruoka maistui. No halunsa kullakin.

 

Kävin onkimassa pihalla olevasta pienestä kalalammesta tuoreita kaloja, joista sainkin aikaan varsin maukkaita aterioita, jotka myös kelpasivat kaikille. Jopa siinä määrin, että Lucy nukkui kasvot kalaruokaan hautautuneina.

 

Ainakin Fiona piti kovasti laittamastani kala-ateriasta ja kehui sitä vuolaasti.

Kokeilin myös puutarhanhoitamista, sillä ajattelin, että tuoreet vihannekset ja hedelmät voisivat tuoda vaihtelua ruokavalioon ja näin edesauttaa hoidokkieni hyvinvointia.

Joseph oli innokas urheilemaan, vähän liiankin innokas toisinaan ja melkein hysteerisen tarkka ruumiinkunnostaan, joten hän intoutui polkemaan hankkimallani kuntopyörällä niin kauan, että nukahti ja putosi lattialle. Eikä paikalle ilmaantunut Daisy tehnyt asialle mitään.

 

Joinain päivinä kun hoidin päivittäisiä rutiinejani ja siistin hiuksiani tai partaa peilin edessä, koska kylpyhuoneessa ei sellaista ollut, saattoi Lucy istuutua vieressä olevalle pianolle soittelemaan. Hän kai kuvitteli olevansa menneiden aikojen tähti ja näytti onnelliselta soittaessaan, joten en hennonnut sanoa, ettei soitto ollut ihan täysin vireessä.

 

Kerran kauniina päivänä, saimme vieraita läheiseltä studiolta ja he olivat vähän katsastamassa paikkoja, sillä toivoivat laitoksesta mahdollista kuvauspaikkaa. Vaikka he olivatkin kukin rooliasussaan, eivät he aihauttaneet minkäänlaista paniikki tai pelkoreaktioita hoidokeista. Päin vastoin he olivat hyvin uteliaita ja niinpä sitten kokoonnuimme oleskelutilaan, jossa rupattelimme näyttelijöiden kanssa pitkät tovit ja mielellään he vastailivatkin hoidokkien esittämiin kysymyksiin, joista osa oli kieltämättä vähän omalaatuisia.

 

Päivät, viikot ja kuukaudet vierähtelivät tasaiseen tahtiin, kunnes viimein olin saavuttanut urani huipun ja saatoin toteuttaa rakkaimman haaveeni. Koska hoidokeista oli tullut minulle niin hyviä ystäviä, he saivat osallistua juhliini. Eipä sillä, ei minulla ollutkaan muita ystäviä, työtoverien lisäksi, eikä elossa olevia sukulaisia, kuten ei myöskään Neealla, kuten olin saanut tietää.

Jännitti, vatsassa lepatteli perhosia kun odotin alttarilla kaunista morsiantani. Neea oli häikäisevän kaunis asussaan, kauniimpi kuin olin koskaan osannut uneksiakaan, kuin prinsessa. Häntäkin näytti jännittävän, kun hän asteli käytävää pitkin luokseni. Syvän hiljaisuuden vallassa me vaihdoimme sormukset.

 

Tämän jälkeen suutelimme ja se oli melkoinen suudelma se, sillä sen jälkeen kaikki nousivat hurraamaan meille.

 

 

Tämän jälkeen siirryimme ruokailemaan ja jatkamaan juhlintaa. Luonnollisesti ensin oli vuorossa kakun leikkaaminen.

Kaikilla oli aidosti hauskaa, sillä harvoimpa tällaisissa paikoissa kunnolla juhlittiin. Jopa Simon oli päässyt juhlan kunniaksi päähäkistään eroon. Vähän myöhemmin Lucy päätti ilahduttaa meitä kitaran soitolla Gracen alkaessa selostaa jotakin pesäpallosta.

Minä ja Neea intouduimme tanssimaan musiikin tahdissa ja viimeisen soinnun jälkeen tanssimme päättyi kuumaan suudelmaan.

 

Tämän jälkeen me lähdimme ja saatoimme aloittaa aivan puhtaalta pöydältä yhteisen elämämme. Toki tämä tuntui vähän haikealta ja surulliseltakin, sillä olin jo ehtinyt tutustua ja jollain tasolla kiintyä jokaiseen hoidokkiini. Heitä minun tulisi ikävä, mutta kenties ehkä joskus näkisin heitä vielä elämäni varrella.

 

Pieniä kämmien korjailuja. Tekijän huom.